Yei yei!

Sunnuntaina olin Tampereella au pair haastattelussa.. Työkavereille sanoin, et joudun heittää siskon sinne opiskelujuttuihin, ja kavereille jätin kertomatta koko Tampere reissusta! En onneks jäänyt kiinni, vaiks yks tuttu olikin mut nähnyt matkalla, mut onneks sain selitettyä jotain tyhmää ilman suurempia epäilyksiä, huh!

Haastattelu oli oikeesti ihan peace of cake! Siinä kyseltiin aluks suomeks samoja kysymyksiä kun online-hakemuksessaki. Sitten vaihdettiin kieltä ja haastattelija kyseli enkuks mun ajotaidoista ym. ja mä sitte enkuks kans vastailin.. Vähän jännitin tota englannin osuutta, mut hyvinhän se meni. Kaiken lisäks haastattelu oli tosi nopeesti ohi, eli turhaan sitä loppujen lopuks ees jännitin :)

Tänään sitten sain tietää et mut on hyväksytty au pairiksi. JEEEE!!! Nyt tarviiki sit jännittää isäntäperheen etsimistä. Mun paperit lähetettiin tänään Bostoniin ja siellä niitä käsitellään 3-5 päivää ja sit alkaa matching- prosessi, eli isäntäperheen etsintä. Eli tää viikko menee ainakin vielä odotellessa. 

Oon vieläkin tosiaan ollut kertomatta kavereille, mut tänään kerroin yhdelle hyvälle ystävälle M:lle. M asuu Saksassa, ni oli helppo kertoo sille tästä. M on itekin joskus haaveillu näistä ni oli helppo puhuu au pair jutuista :) Myöskin tiedän, et tieto pysyy Saksan maan sisällä, ni ei tartte pelkää et muut sais vielä tietää.. Mut kyl teki hyvää hehkuttaa jollekin, et kui onnellinen nyt oon!! Lopuille kerron sitten vasta, kun isäntäperhe on varmistunut, ni on helpompi irtisanoutuu esim. töistä. Mut toki luotan mun kaikkiin ystäviin ja työkavereihin ja haluisin niille jo ihan hirveesti tästä kertoa, mut tuntuu et tää menee nyt helpommin näin. Saan keskittyy rauhassa tähän prosessiin, mun unelmaan. Se kyllä vähän pelottaa, et miten pärjään ilman noita tärkeimpiä ystäviä, ku oon niistä niin riippuvainen. Niiden kanssa soitellaan kummiski joka päivä ja nähdään niin paljon ku mahdollista ja yhtäkkiä mun pitäs olla vuosi ilman niitä?! Mut toivottavast au pair vuodesta tulee sen arvoinen..

Hope is not a dream but a way of making dreams become reality

<3:lla Lindsay  

Tätä jännityksen määrää...

Elikkäs äsken Cultural Carelta soitettiin ja neuvottiin korjaamaan hakemuksesta pari kohtaa ja lähettämään sitten uusiks. Hakemus oli kuulemma tosi hyvä ja hieno juttu et sain tehtyä sen näinkin nopeesti. Kyllä sen takia sitten öitä valvottiinki ;D (Viimiset 4 yötä oon nukkunut about 4 h, ku nukkumisen edelle mennyt ton hakemuksen väsääminen) Cultural Caren henkilö sano et maanantaihin mennessä mun suositukset on heillä ja sillon mut saadaan hyväksyttyä tähän hommaan mukaan. JEEE!!! Lupas soitella maanantaina sitten, että mitä tapahtuu...

Lisäks mulle tuli tänään sähköpostiin sitte UUSI ns. haastattelu, missä testattiin et minkälainen persoona olen. Siinä sitten piti rastittaa kolmeenkymmeneen kysymykseen et mikä vaihtoehdoista kuvaa mua eniten ja mikä vähiten. Sit vastausten perusteella katsottii et mimmonen luonne ym. mulla on. Olin eka vähän epäileväine, et mitä mahtaa tulokseks tulla, mut kyl ne tulokset multa kuulosti. Toivottavast tulokset miellyttää muitakin. :)

Haastattelu muuttukin sunnuntaille, joten sunnuntai päivä menee Tampereella ja sieltä sitten illaksi töihin.

Eniten tässä hommassa tällä hetkellä toki jännittää se, että millä aikataululla mä pääsen lähtemään ja etenkin se, et miten kerron kavereille ja miten ne reagoi tähän! Suurin osa saa kyllä lukee asiasta Facebookista, mut tärkeimmille haluun tietty kertoo kasvotusten. Aina ku nään jonku kaverin, ni tekis mieli mennä sille huutamaan et arvaa mitä oon mennyt tekemään, mut onneks toistaseks oon hillinnyt itteni :D Siskojen kanssa oon tätä nyt sitten käsitelly ja mietiskelly. Isä totee vaa et Miamii sitte, et ei muualle.. joo lomallehan mä oonkin lähössä.... ;D

Oon ollut nyt niin super onnellinen ku vihdoin uskalsin tehdä tän. Toki välillä ärsyttää noi perhoset tuolla vatsassa, mut eiks se niin oo et jokanen tarttee vähän jännitystä elämäänsä? Toivottavasti mun jännitys alkais pian ja siitä jännityksestä aiheutus mun elämäni paras vuosi!

<3:lla Lindsay

Unelma lähempänä

Oon nyt kaks päivää tapellut ton hakemuksen kanssa ja vihdoin ja viimein sain sen valmiiksi. IHANAA! Huomenna laitan vielä suositukset postiin ja sit vaan odottelen, että hyväksytäänkö mut Cultural Careen au pairiksi. Online-haastattelun laitoin tänään netissä eteenpäin ja hitsit et jännitti kyl ku tajus et nyt sitä sit oikeesti mahdollisesti pian lähdetään. Mitenhä mahdan pärjätä siellä ikävän kanssa? Toki tiedän, et mul on niin huiput ystävät, et ne ei mun elämästä siit huolimat katoa <3

Sain tänään sovittua myös Culture careen haastatteluajan. Haastattelu on maanantaina Tampereella ja se on englanniks. Jännittää vähän sekin, mut kai se sujuu hyvin. :) Tarvii vaan keksii teille kavereille joku hyvä peite tarina, et mis muka olen :D Tekis koko ajan mieli kertoo noille tärkeimmille kavereille et mitä mä suunnittelen, mut ehkä on järkevämpi venailla ihan siihen asti, et sopiva host family löytyis.Sit pitääki irtisanoo ittes töistä ja ilmeisesti kämppäki pitäs irtisanoo, ellen saa tähän jotain ihanaa ihmistä majottumaan vuodeksi. (vink vink siskosein)

En malta enää yhtää odottaa, et tää homma etenis tästä, mut ohan tää nyt jo edennyt tosi vikkelää. Toivottavasti joku super host family löytyis pian. Ja toivottavasti host family asuis vähän isommassa cityssä, ja mielellään jonku outletin vieressä ;D Siinäpä ois meikäläisen massit ainakin historiaa!!

Live the life you love, love the life you live!

<3:lla Lindsay

Unelmaan kurkottelemista!

Nyt oon vihdoin ja viimein saanut tehtyä unelmani eteen jotakin! Oon halunnut niin paljon lähteä ulkomaille, mut en vaan oo tiennyt et mitä sinne lähtisin tekemään. Siks jämähdinkin paikoilleni samaan ja turvalliseen, kunnes tajusin, et tää unelma jää oikeesti kohta unelmaks, ellen pian tee jotain..

Oon nyt viimisen vuoden verra kuullut ja lukenut niin paljon hyviä kokemuksia ulkomailla asumisesta, joten päätin tarttua härkää sarvista :) Oon tässä nyt jonkin aikaa ottanut selvää eri au pair-järjestöistä ja niiden järjestelyistä ja nyt taisin löytää sen oikean järjestön. Eli eilen sitten otin yhteyttä Cultural Care au pair-toimistoon ja varasin paikan heidän infotilaisuudesta. Yllätykseksi sieltä jo tänään mulle soitettiin ja hieman kyseltiin, et kui tosissani tän asian kanssa oon ja tosissanihan mä olen! :) Tää nainen lupaili, että lokakuussa olis ihan realistista jo päästä matkaan. Sovittiin tän henkilön kanssa, et se pistää mulle hakemukset sähköpostiin ja huomenna olis infotilaisuus kello 18. Jos tän infotilaisuuden jälkeen oon viel yhtä innoissani, ni mulle sovitaan haastatteluaika toimiston työntekijän kanssa. Nyt tuntuu, et tää kaikki tapahtuu tosi nopeesti, mut taitaa olla ihan hyvä. Ihanaa jos pääsen vaihtamaan nää kuviot ja hankkimaan uutta kokemusta muualta.

Tänään oon sit täyttänyt tota hakemusta ja siinä on ainakin sata kysymystä :D Mut tulee jo siinäkin treenattuu hieman englantia ku ne kaavakkeet pitää englanniks täytellä. Sain sen nyt suurinpiirtein valmiiksi, käyn sen huomenna viel infotilaisuuden jälkeen läpi ja toivon, että saan sen huomenna jo lähetettyä eteenpäin. Jännityksellä sit odottelen, et hyväksytäänkö mut au pair kokelaaksi ja jos mut hyväksytään ni sit aletaanki jo ettii sopivaa perhettä :)

Mimmonen se unelmien perhe sit olis? Haluisin, et perheessä olis maksimissaan kaks lasta ja ne olis iältään kahdesta vuodesta ylöspäin. Toki olis ihanaa jos perhe olis rento ja oltais aivan samalla aaltopituudella kummankin vanhemman kanssa. Sit olis ihan super jos perhe olis ees vähän urheilullinen, ni ei menis itelläkään koko vuosi siel ihan överiks syömisen ja liikkumisen kannalta..

Nyt vaan jännitellään, prosessin aikataulua ja toivon et kaikki tapahtuis viel tämän vuoden puolella.
Nii ja tästä mun au pair prosessista ei tiedä ku mun sukulaiset tällä hetkellä, et anteeks kaikille muille ihanille ku kuulitte tästä vast myöhemmin :) Odotan vaan, et tää prosessi varmistuis, ja perhe löytyis ni sitten julistan asian teillekin, ni ei tuu turhaa hulabaloota tästä. Ja musta tuntuu et mitä kauemmin pitkitän kertomista, ni sitä vähemmän ikävä iskee ennen lähtöä, mut joo lupaan kertoa enne ku lähtöpäivänä.

Mutta tästä tää unelmiin tarttuminen alkoi, saa nähdä mistä itteni löydän!

<3 : lla Lindsay