Perhe numero kolme

Välillä tuntuu et tää homma on yhtä odottelua :D Tosta Chicago perheestä ei kuulunut mitään ja se poistuki sitte parin päivän kuluttua mun sivuilta ja sitte menikin viikko ku ei tullut mitään perhettä. Vaivuin jo lähestulkoon epätoivoon, mut onneks perhe ja kaverit tsemppas :)

Viime keskiviikkona tuli ilmotus, et uus perhe on mun hakemusta kattellut. Perhe on asuu 20 minuutin päästä Bostonista, eli matka Bostoniin ei olis kyllä paha :) Eli mulla olis sopiva matka päästä seuraamaan kiekkoa ja Boston Bruinsia jeejee :) (tää on ollut mulle tärkeetä, etten jää vuodeks ihan ilman jääkiekkoa ;D) Perheessä on kaks lasta, molemmat on tyttöjä, 2 ja 7 vuotiaita. Vanhempi tyttö on jo koulussa ja nuoremman kanssa saisin sit viettää aikaa päivät :) Perhe kuulostaa todella hyvältä ja ollaan kerran soiteltu ja sähköposteja vaihdeltu aika reippaasti. Eilen tuli sitten ilmotusta et tää perhe on mut matchannut, eli tämä perhe on nyt ainut mikä saa mun hakemuksen käsiinsä. Ja seuraava vaihe alkais olla päätöksen teko :) Ittellä tosi hyvä fiilis, mut mielelläni vähän vielä juttelisin ni sais sit tehtyä hyvillä mielin lopullisen päätöksen.

Jännintä tässä on se et tuntuu et pää olis täynnä kysymysmerkkejä, mut sit ku mietin et mitä pitäis kysyä ni en yhtään tiedä :DD Välillä pelkään et ne kaikki kysymykset muodostuu Helsingin lentokentällä ja sit sitä paniikin määrää. Toivottavast en oo ainut au pair joka on näin hukassa :DD Ja en ees taida tajuta koko asiaa vielä kunnolla. Tai viikonloppuna töissä kävi ilmi et muutama asiakas oli saanut tietää mun suunnitelmista ja ne tuli sitten mulle sellasella koiranpentu-ilmeellä kysymään "ethän jätä meitä?" No mitä tekee meikäläinen?? Siinä koitin keräillä itteäni mut silmät vaa kostu ja oivoi :D Autoonha siitä kauheeta vauhtia juoksin ja selitin et kauhee kiire :D Oon siis ollut 3½ vuotta töissä sellasessa pubissa jossa on aikalailla tietyt kanta-asiakkaat ja ne oon oppinut tuntemaan tosi hyvin. Mulla tulee ihan järkyttävä ikävä niitä ja sit etenkin mun työkavereita :) Harmittaa toistaalta jättää tommonen työ missä työkaverit ei ollu vaan työkavereita vaan oikeesti kavereita. Ja suurin harmi on se, et tuskinpa enää tuun löytää työtä missä olis niin huippu pomo mitä mulla nyt on!!

Tosiaan nyt taas odotellaan ja toivottavasti pia sais aikaseks jos jonkinnäköisiä päätöksiä. Tietteks mä oon nyt niin onnellinen ja tää reissu taitaa olla just se mitä tartten <3 Eilen illalla mietein et hitsit, tulevaisuudessa voin sanoo, et oon asunut vuoden jenkeissä siis oikeesti JENKEISSÄ!!

p.s 9 päivää ja mä lähden lomalle Kalymnokselle! Aurinkoa, ruokaa ja lepoa <3

<3:lla Lindsay

Vai sittenki Chicago?

Perhe numero 1 otti yhteyttä tosiaan maanantai-illalla. Tosi hyvältä tyypiltä vaikutti ja tosiaan oli yksinhuoltajaisä. Puhelu jännitti mua oikeesti ihan hirveesti, mut jännitys loppu onneks aika nopeesti. Ja toi puhelu oli hyvä juttu senkin takia, et tulevat puhelut on paljon rennompi ottaa vastaa ku tietää vähän, et mitä ne vanhemmat haluu kysellä.. Eli perhe vaikutti tosi hyvältä, mut siitä huolimatta jäi pari asiaa vaivaamaan. Eli ainakin just se, kun lapset on vaan 3-4 päivää isällä joka tarkottaa et mulla olis paljon vapaata. Normaali olosuhteissa vapaa kuulostaisikin hyvältä, mut vieraassa maassa, ilman kavereita on varmaan vaikee keksii tekemistä. Mut tuntien on viel niin, et kun ei oo tekemistä ni sit ainakin tulee ikävä kotimaata. Mut saa nähdä, et mitä päätän. Haluisin ehkä vähän verrata eri perheitä, ni tietäs et mitä kaikkea voi olla tarjolla.. Ja tosiaa en haluu olla yhtään hätänen tän perheen päättämisessä, et rauhassa edetään :))

Eilen illalla tuli uus match. Tää perhe olis Chicagosta, 3 lasta, äiti ja isä. Perheessä olis myös koira, joka olis vaan enemmän ku hyvä juttu :) Lapset on kaikki poikia, 10 vuotias ja 8 vuotiaat kaksoispojat. Tää perhe kuulosti tosi hyvältä sen puolee, et ne urheilee paljon ja tätä mäkin haluisin toisella puolella maatakin vielä harrastaa. Lähetin perheelle viestiä, et olisin kiinnostunut kuulemaan lisää, eli tarvii toivoo, et ne ottais yhteyttä :)

Tänään alotin kotona vähän pakkailemaan tavaroita, jotka voin viedä jo porukoille säilytykseen. Miten mulla voi olla NÄIN paljon tavaraa? Ja miksei mitään muka voi heittää roskiin, vaan aina on se JOS tarvinkin näitä...Onneks iskä toi isoja muuttolaatikoita, toki yks täytty jo ratsastusvaatteista, haha :)

Mut ilmottelen taas kun asia menee eteenpäin, tai tulee jotain uutta!

"Kun sormi osoittaa kuuta, typerys katsoo sormea." ;)

<3:lla Lindsay

Maybe Phoenix?

Oli vähän taukoo kirjottamisessa, ku ei edenny asia mihinkään, mut nyt olis päästy taas ainakin vähän eteenpäin.

Tärkeimmille kavereille kerroin tossa viikko sitten mun suunnitelmista ja ne oli TOSI onnellisia mun puolesta. Miten mä minnekään voin lähteä ja jättää noin hyvät kaverit vuodeks toiselle puolelle maailmaa?? Tuli itellekin niin paljon varmempi olo tän koko asian suhteen ku ne kannusti mua NIIN paljon. Eli suuri kiitos teille! Ootte te vaan niin rakkaita!

Sukulaisillekin kerroin siinä samassa ja se nyt ei ihan niin hyvin mennytkää :D Osa sukulaisista oli tosi kannustavia ja jännittää tätä mun kanssa... Mutta taas sitten osa sukulaisista otti aika raskaasti, mut tää nyt on mun elämä ja mun päätökset. Elämä on kuiteski lyhyt aika, ni miks eläisin sen muita miellyttäen? Tärkeintä mulle nyt on se et on oman perheen ja tärkeimpien ystävien tuki, sillä mennään jo pitkälle! Onneks nää vastarannan kiiskit on jo vähän tullut vastaan, et kai ne tän vielä hyväksyy, ainaki toivottavasti :) Ymmärrän kyl et vuosi on heille pitkä aika olla näkemättä mua, mut enhän mä vois ikinä Porista lähtee minnekkään, jos aina pitää olla näköetäisyydellä. Ja onhan skypet keksitty ;)

Tää nyt saattaa kuulostaa aika kliseeltä, mut oon niin onnellinen siitä, et tajusin vihdoin ja viimein sen , että tää elämä on oikeesti vaan mua varten. Toiset voi ajatella, et oon itsekäs ajattelija, mut mitä järkeä on oikeesti unelmoida elämästä kun sä voit elää suurimman osan sun unelmista?!  Nyt ainakin ku mulla ei oo poikakaveria tai omaa asuntoa tai muuta vastaavaa pitämässä mua täällä, ni voisko otollisempaa aikaa lähdölle enää ees toivoa? Okei onhan mulla se vakituinen työ, mut oon sitä mieltä, et töitä mä kerkeen aina ihan varmasti tekemään täällä kotisuomessa!

No mut tosiaan uutisiin :) Eli tänään aamulla oli tullut sähköpostiin viestiä, et yks perhe haluis kuulla musta enemmän. Perheessä on 4 lasta ja se kuulostaa aika suurelta määrältä, mut vanhin on jo 14 vuotias ja nuorin 8 vuotias, eli kaikki käy jo koulua mikä helpottaa jos jonkin verran :) Perheessä on vaan iskä, eli yksinhuoltajaperheestä kyse. Toistaseks kaikki kuulostaa just siltä, mitä oon suunniteltu. Sovittiin, että huomenna se soittelee mulle puhelimeen illalla ja jos joku jännittää ni se !!! Mut kai se siitä jos suurin osa jännityksest poistuu mun elimistöstä puhelun alussa ;D Mut tosiaan mitään ei olla vielä päätettty, haluun valita sen perheen ihan rauhassa ja meen fiiliksen pohjalta! Toki olishan se hienoo jos eka match tärppäis ja se olis viel upee perhe! :)
Mut tosiaan nyt jännitän seuraavat 21 tuntia, onneks huomenna päivä menee Särkänniemessä ni se saa ajatukset ainakin hetkeks muualle ;)

Lindsay