Maybe Phoenix?

Oli vähän taukoo kirjottamisessa, ku ei edenny asia mihinkään, mut nyt olis päästy taas ainakin vähän eteenpäin.

Tärkeimmille kavereille kerroin tossa viikko sitten mun suunnitelmista ja ne oli TOSI onnellisia mun puolesta. Miten mä minnekään voin lähteä ja jättää noin hyvät kaverit vuodeks toiselle puolelle maailmaa?? Tuli itellekin niin paljon varmempi olo tän koko asian suhteen ku ne kannusti mua NIIN paljon. Eli suuri kiitos teille! Ootte te vaan niin rakkaita!

Sukulaisillekin kerroin siinä samassa ja se nyt ei ihan niin hyvin mennytkää :D Osa sukulaisista oli tosi kannustavia ja jännittää tätä mun kanssa... Mutta taas sitten osa sukulaisista otti aika raskaasti, mut tää nyt on mun elämä ja mun päätökset. Elämä on kuiteski lyhyt aika, ni miks eläisin sen muita miellyttäen? Tärkeintä mulle nyt on se et on oman perheen ja tärkeimpien ystävien tuki, sillä mennään jo pitkälle! Onneks nää vastarannan kiiskit on jo vähän tullut vastaan, et kai ne tän vielä hyväksyy, ainaki toivottavasti :) Ymmärrän kyl et vuosi on heille pitkä aika olla näkemättä mua, mut enhän mä vois ikinä Porista lähtee minnekkään, jos aina pitää olla näköetäisyydellä. Ja onhan skypet keksitty ;)

Tää nyt saattaa kuulostaa aika kliseeltä, mut oon niin onnellinen siitä, et tajusin vihdoin ja viimein sen , että tää elämä on oikeesti vaan mua varten. Toiset voi ajatella, et oon itsekäs ajattelija, mut mitä järkeä on oikeesti unelmoida elämästä kun sä voit elää suurimman osan sun unelmista?!  Nyt ainakin ku mulla ei oo poikakaveria tai omaa asuntoa tai muuta vastaavaa pitämässä mua täällä, ni voisko otollisempaa aikaa lähdölle enää ees toivoa? Okei onhan mulla se vakituinen työ, mut oon sitä mieltä, et töitä mä kerkeen aina ihan varmasti tekemään täällä kotisuomessa!

No mut tosiaan uutisiin :) Eli tänään aamulla oli tullut sähköpostiin viestiä, et yks perhe haluis kuulla musta enemmän. Perheessä on 4 lasta ja se kuulostaa aika suurelta määrältä, mut vanhin on jo 14 vuotias ja nuorin 8 vuotias, eli kaikki käy jo koulua mikä helpottaa jos jonkin verran :) Perheessä on vaan iskä, eli yksinhuoltajaperheestä kyse. Toistaseks kaikki kuulostaa just siltä, mitä oon suunniteltu. Sovittiin, että huomenna se soittelee mulle puhelimeen illalla ja jos joku jännittää ni se !!! Mut kai se siitä jos suurin osa jännityksest poistuu mun elimistöstä puhelun alussa ;D Mut tosiaan mitään ei olla vielä päätettty, haluun valita sen perheen ihan rauhassa ja meen fiiliksen pohjalta! Toki olishan se hienoo jos eka match tärppäis ja se olis viel upee perhe! :)
Mut tosiaan nyt jännitän seuraavat 21 tuntia, onneks huomenna päivä menee Särkänniemessä ni se saa ajatukset ainakin hetkeks muualle ;)

Lindsay